Mulle kirjamessut on aina yks syksyn kohokohdista. Tänäkin vuonna kun ihmiset kyseli multa oonko mä menossa, mä vastasin että se edes ei oo mikään kysymys! Jos mä jätän kirjamessut väliin, silloin on jotain pahasti vialla. Kävin tällä kertaa messuilla kahtena päivänä, että ehtisin katsoa kaikki rauhassa läpi. Perjantaina mä otin ystäväni mukaan ja me kierrettiin kirjahallit aika nopeasti läpi, koska meillä oli rajallisesti aikaa. Ruokamessuilla me viihdyttiin vähän pidempään, koska siellä oli niin paljon maistiaisia. Ne Fazerin uutuuslakritsit oli tosi hyviä, niin kuin myös pensasmustikat hunajassa ja suomalaiset tryffelit. Tän vuoden ruokamessujen teema tai olla Italia, sillä keskelle hallia oli ständien väliin ripustettu Italian lippuja. Parasta oli, että siinä "Little Italiassa" kaupustelevat ihmiset oli itsekin italialaisia! Mulle cappuccinon myynyt mies oli ihanan kohtelias ja piti mun kahvikuppia sen aikaa, että sain lompakon tungettua reppuun, vaikka ympärillä parveili muita asiakkaita. Vastapäätä olevassa kojussa myytiin käsintehtyä suklaata. Mä näin, että niillä oli korissa maistiaisia ja olisin halunnut pienen palan, mutta se mies vaan kaupitteli mulle jotain mutterinmuotoista suklaapalaa. Jäin siis ilman suklaata. Onneks hallista löyty toinen Fazerin piste, jossa tarjottiin banaaninpaloja kastettavaks sulaan suklaaseen.

Lauantaina mä menin messuille ihan yksin. Mä halusin käydä b-hallin antikvariaatit kunnolla läpi ja löytää hyviä kirjoja halvalla. Mulla ei ollut mitään listaa, mutta halusin silti, että mun ostamilla kirjoilla olis joku merkitys. Mä halusin ostaa hyviä kirjoja, mitkä kuului mun kirjahyllyyn, enkä mitä tahansa kertalukemisia. Sellasten kirjojen löytäminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Mä kävin kaikki antikvariaattipisteet läpi ja pyörin hallissa niin kauan, että silmissä vilisi. Lopulta löysin Enni Mustosen Mustasukkaiset -romaanin ja päätin, että se on sopiva mun kirjahyllyyn. Siellä kun on jo Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan ensimmäinen osa, Nimettömät. Ruokahallissa pyörähtämisen jälkeen palasin antikkahalliin, koska musta tuntui, että jotain oli jäänyt puuttumaan. Oli sellanen olo, etten mä voinut lähteä messuilta vielä, että oli pakko ostaa vielä yks kirja. Oli hyvä että jäin. Sillä kun mä oli käynyt kaikki pisteet moneen kertaan läpi ja olin ihan epätoivonen, mä huomasin yhden paikan mitä en ollut katsonut niin tarkkaan. Sen hyllystä löysin heti kaks kirjaa, joita olin ajatellut koko päivän: Harper Leen Kuin surmaisi satakielen ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Ostin ne ja kävelin ulos messukeskuksesta tyytyväisenä.

 20151003_190901.jpg